Tänään Laikku kävi avajaispäivänä testaamassa Jyväskylän uutta koirien uima-allasta, joka soveltuu ensisijaisesti koirien kuntouttamiseen, mutta voihan siellä toki käydä muutenkin uiskentelemassa! Meillä tänään tarkoituksena oli lähinnä käydä katsomassa paikka, mutta jatkossa olisi tarkoitus myös vahvistaa ja kuntouttaa Laikun takapäätä.

Tilanne oli jännittävä niin ihmisille kuin koirallekin. Aluksi kaikki tuntui Laikusta pelottavalta: vieras paikka,  liukkaalta tuntuvat lattiat, vieraita ihmisiä ympärillä ... Ja sitten vielä onnettomat omistajat nostivat koiraparan uima-altaaseen, jossa jalat eivät yltäneet pohjaan. Onneksi oli edes pelastusliivit päällä!

Alkupaniikissa Laikku yritti pois altaasta, mutta sitten pikku hiljaa alkoi muistua mieleen, että uiminenhan onkin kivaa. Vähitellen uiminen alkoi sujua rauhallisemmin ja sitten kelpasi jo lelukin suuhun. Kun sitten Laikku nostettiin altaasta pois, niin häntä heilui ja lattiatkaan eivät enää pelottaneet entiseen malliin.

Väsyttävää tämä kaikki kuitenkin oli. Olimme altaassa varmaan vain noin kymmenen minuuttia ja koira oli niin puhki tämän kokemuksen jälleen, että on nukkunut koko päivän. Osa väsymyksestä johtui varmasti  uudesta kokemuksesta, mutta osa myös siitä, että uiminen on yllättävän rankkaa. Vaikka Laikku uikin kesällä paljon ja treenaamme vesipelastusta, kuitenkin yhtäjaksoinen kymmenenkin minuutin uintisuoritus on pitkä.

Saas nähdä miten käy, kun seuraava kerran pääsemme treenaamaan koko tunnin vuoron.